Poikkeusolojen ei tarvitse määritellä synnytyskokemusta
Rajoituksista huolimatta meillä on yhä käytössämme lukuisia työkaluja ja uskomaton määrä kehon ja mielen voimavaroja, jotka voimme ottaa käyttöön olosuhteista riippumatta, missä ja milloin vaan.
Vaikka yhteiskunta osittain on pysähtynyt, elämä ei. Lapsia syntyy edelleen ja moni äiti ja perhe on epävarman tilanteen edessä. Synnytys- ja perhevalmennuksia ei järjestetä, äitien hyvinvointia tukevat ryhmät ovat tauolla, äitipolit-, synnytys- ja lapsivuodeosastot toimivat rajoitusten alla ja moni äiti joutuu selviämään uusista tilanteista ilman läheisten tukea. Monen äidin ja perheen on nyt pärjättävä enemmän keskenään vanhemmaksi tulemisen aikana, joka jo itsessään herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia, saati sitten meneillään olevan maailmanlaajuisen pandemian varjostamana. Voi nousta esiin huoli omasta terveydestä odotuksen aikana, synnytyksestä sairaalassa, lapsivuodeajasta, puolison, lapsen tai muun läheisen terveydestä tai perheen muuttuneesta taloudellisesta tilanteesta. Vanhempien vertaistuki jää vähemmälle kun sosiaaliset kontaktit on pidettävä minimissä. Valmistautuminen synnytykseen ja omien sisäisten voimavarojen vahvistaminen vanhempana on nyt entistä tärkeämpää.
Päätös rajoittaa tukihenkilöiden läsnäoloa synnytys- ja vuodeosastoilla koronaviruksen takia on viime viikkoina puhuttanut monia odottajia ja perheitä. Monen odotusaikaa varjostaa nyt pelko, pettymys ja huoli tulevasta ja rajoitukset tuntuvat monesta epäreilulta ja saavat raskauden tuntumaan ahdistavalta (HS 9.4.2020). Moni myös kokee tilanteen epätasa-arvoiseksi isälle, joka rajoitusten takia ei saa olla mukana koko synnytyksen ajan, eikä vierailla osastolla ja kokea vauvan ensimmäisiä päiviä. Vaikka en itsekään ihan täysin ymmärrä logiikkaa rajoitusten takana, yritän ymmärtää heitä jotka tällä hetkellä, epätietoisuuden ja pelon varassa, niitä asettavat. Odottajien ja perheiden kokemat tunteet ovat myös ymmärrettäviä ja todellisia, niin kuin myös huoli ja pettymys joita rajoitukset herättävät. Kävin itsekin läpi monenlaisia tunteita ja hetkellistä epävarmuutta tulevasta kun kuulin rajoituksista, sillä onhan minullakin pian synnytys edessä. Näen tilanteessa kuitenkin myös paljon mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi valmistautumisen synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan entistä paremmin. Olen doulana myös saanut kokea kuinka synnytyksestä on selvitty rajoituksista huolimatta.
On keskityttävä siihen mihin voimme vaikuttaa. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja niille on syytä antaa tilaa, jotta ne voi hyväksyä ja käsitellä. Tunteisiin ja ajatuksiin ei kuitenkaan pidä jumittua, vaan on hyvä muistaa että ne ovat reaktiota, joihin meillä itsellämme on mahdollisuus vaikuttaa. Tukihenkilön läsnäoloa ennen synnytystä, sen aikana ja sen jälkeen ei voi vähätellä, puhumattakaan toisen vanhemman oikeudesta ja tarpeesta päästä tutustumaan lapseensa ensimmäisten päivien aikana. Ja vaikka kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu että mm. doulan läsnäololla synnytyksessä on merkittäviä hyötyjä synnytyksen kulkuun ja lopputulokseen, myös synnyttäjän omalla valmistautumisella ja hänen henkisillä, fyysisillä ja emotionaalisilla voimavaroilla on merkitystä.
On edelleen paljon, mitä voimme tehdä. Voimme valmistautua synnytykseen tutustumalla synnytyksen fysiologiaan, synnytyshormoneihin ja synnytyksen kulkuun. Voimme tehdä kehon ja mielen harjoituksia jotka vahvistavat luottamusta itseemme ja tulevaa synnytystä kohtaan ja tukevat myönteisen synnytyskokemuksen saamista. Voimme tutustua imetykseen jo ennen synnytystä ja ottaa selvää mistä saamme apua ja tukea mahdollisiin imetykseen liittyviin haasteisiin. Voimme tarvittaessa kääntyä ammattilaisten puoleen missä tahansa asioissa jotka huollettavat meitä. Ennen kaikkea, voimme valita mihin suuntaamme huomiomme, mihin keskitymme ja mihin uskomme. Ja jos synnytys kaikesta huolimatta on pettymys, voimme saada apua ja tukea sen käsittelemiseen sekä ammattilaisilta että erilaisista kehon ja mielen harjoituksista.
Rajoituksista huolimatta meillä on yhä käytössämme lukuisia työkaluja ja uskomaton määrä kehon ja mielen voimavaroja, jotka voimme ottaa käyttöön olosuhteista riippumatta, missä ja milloin vaan. Hengitys, liike ja mieli ovat voimavaroja niin raskaudessa, synnytyksessä kuin äitiydessä, joita mitkään ulkopuoliset olosuhteet tai rajoitukset eivät voi meiltä viedä. Kun uskomme että meissä itsessämme on kaikki se mitä tarvitsemme myönteisen synnytyskokemuksen, tai minkä tahansa toivomamme asian saavuttamiseksi, voimme löytää rauhan nykyhetkestä ja lähestyä synnytystä, äitiyttä ja elämää luottavaisin mielin myös epävarmoina aikoina. Tämä ei siis tarkoita sitä että meidän ei tulisi valmistautua tai tarvitsisi tehdä töitä saavuttaaksemme sen mitä toivomme, vaan sitä että voimme valmistautua juuri sillä tavalla jonka itse koemme tarpeelliseksi ja harjoitella ja vahvistaa niitä kehon ja mielen taitoja, jotka vievät meitä kohti toivomaamme. Ja että opimme tunnistamaan ja hyväksymään omat voimavaramme ja niiden rajallisuuden, jotta uskallamme pyytää sekä ottaa vastaan apua ja tukea silloin kun sitä tarvitsemme, ja myös kieltäytyä siitä.
On paljon mitä voimme itse tehdä ja mihin voimme itse vaikuttaa, sekä hetkiä kun tarvitsemme tukea muilta. Kaikki yhtä tärkeää, ja arvokasta. On kysyttävä itseltään; mitä minä tarvitsen, mitä minä toivon ja mitä minä voin tehdä sen eteen?
Rento Äiti, 12.4.2020