Odottavan aika on pitkä...
Jokainen raskaus on yksilöllinen ja jokaisen äidin keholla on oma kantoaikansa. Se milloin vauvat syntyvät riippuu monesta asiasta ja vaatii monen olosuhteen toteutumista - joista suurin osa ovat täysin meistä riippumattomia ja meille toistaiseksi tuntemattomia.
Sanotaan että odottavan aika on pitkä...
Miten siis säilyttää uteliaisuus ja luottamus, kun vauvan laskettu aika tulee ja menee? Antautua epävarmuudelle ja sille että asiat tapahtuvat kun hetki on kypsä. Keskittyä tähän hetkeen, kun tuntuu että koko muu maailma ja ihmiset ympärillä odottavat ja jännittävät. Nauttia niistä viimeisistä päivistä ennen synnytystä, kun sekä mielen että kehon tuntemukset heittelehtivät euforiasta epätoivoon. Kun tuntuu että mitään ei tapahdu, vaikka koko ajan tapahtuu jotain.
Unohdamme helposti että jokainen raskaus on yksilöllinen ja jokaisen äidin keholla on oma kantoaikansa. Kun elämä ja yhteiskunta pyörii lineaarisen aikakäsityksen mukaan eli ns. kellon ja mitattavan ajan tai suorituksen mukaan, meidän on ymmärrettävästikin haasteellista kääntää mieli sykliseen aikaan ja antautua luonnon rytmeille, joiden mukaan ihminen tietyllä tavalla aina elää - tietoisesti tai ei. Yritämme asettaa kaiken, myös raskauden ja synnytyksen, aikakäsitteeseen joka on meille tuttu ja turvallinen ja luo illuusion varmuudesta - sillä voimme yleensä luottaa siihen että asiat tapahtuvat tiettynä aikana.
Raskausaikana tulemme usein herkemmiksi luonnon rytmeille: keho pyytää meitä hidastamaan, aistit herkistyvät, vaistot heräävät, pesänrakennusvietti voimistuu ja synnytyksen lähestyessä kehossa tapahtuvat muutokset ja mielen sisäänpäin kääntyminen valmistaa tulevaan synnytykseen. Kaikki tämä tapahtuu useimmiten huolimatta siitä, mitä oppaita olemme lukeneet, millä kursseilla olemme käyneet tai milloin synnytyksen laskettu aika on.
Jo heti raskauden alkuvaiheessa meille annetaan päivälleen tarkka laskettu aika, vaikka todellisuudessa voitaisiin puhua kahden viikon haarukasta lasketun ajan molemmin puolin, jolloin on todennäköistä että vauva syntyy. Yleinen harhaluulo on että raskaus on "mennyt yli" kun 40 raskausviikkoa on täynnä ja laskettu aika on käsillä, mutta vauvaa ei kuulu. Todellisuudessa raskaus määritellään yliaikaiseksi vasta kun se on kestänyt yli 42 viikkoa. Voimmeko kuitenkaan koskaan olla täysin varmoja siitä kuinka monta viikkoa tai päivää raskaus on kestänyt, kun tarkkaa hedelmöittymisen ajankohtaa ei pystytä arvioimaan, ja laskettu aika on aina pelkkä arvio. Suomessa ainoastaan n. 4% vauvoista syntyy laskettuna aikana ja loput sitä ennen tai sen jälkeen. Silti, se ikuisuudelta tuntuva odotus ja kysely "eikö vieläkään mitään?" usein alkaa kun laskettu aika tulee - ja menee.
Se, milloin vauvat syntyvät riippuu monesta asiasta ja vaatii monen olosuhteen toteutumista - joista suurin osa ovat täysin meistä riippumattomia ja meille toistaiseksi tuntemattomia. Raskauteen ja synnytykseen (ja elämään ylipäätään) liittyy paljon, johon emme voi vaikuttaa ja jota emme voi hallita. Voimme kuitenkin valita mihin kiinnitämme huomiomme ja millaisia ajatuksia vahvistamme. Voimme tehdä tietoisia valintoja ja päätöksiä koskien omaa raskautta ja synnytystä. Voimme vahvistaa yhteyttä itseemme ja voimme tukeutua meitä voimaannuttaviin ihmisiin, silloin kun omat ajatukset ja tunteet hetkittäin estää meitä näkemästä selkeästi. Ja vaikka emme enää raskaudesta nauttisikaan, on paljon mistä voimme nauttia, myös raskauden viimeisinä päivinä. Elämä (ja joskus raskaus) jatkuu lasketun ajankin jälkeen.
Rento Äiti, päivitetty 18.5.2023