Vastasyntynyt äiti

Vauvan syntyessä syntyy myös äiti, joka syntymän jälkeen omalla tavallaan on yhtä haavoittuvainen ja tarvitsee yhtä lailla huolenpitoa ja aikaa sopeutua uuteen elämään kuin hänen vastasyntynyt vauvansa.

Lapsivuodeaika, neljäs raskauskolmannes, postpartum period, the sacred window, the golden month, zuo yuezi, la cuarentena, nằmổ. Monessa kulttuurissa synnytyksen jälkeistä aikaa pidetään yhtenä kaikista merkittävimpänä aikana naisen loppuelämän terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. 

Aikojen saatossa ja eri kulttuureissa on aina vaalittu erilaisia perinteitä ja tapoja, joiden avulla on tuettu synnyttäneen naisen siirtymää äidiksi. On pidetty huolta että hän saa tarpeeksi lepoa, rauhaa, ravitsevaa ruokaa ja emotionaalista tukea - kehon, mielen ja hengen tasapainottamiseen sekä kaiken kokemansa käsittelemiseen. Vaikka perinteet ja tavat huolehtia tuoreesta äidistä vaihtelevat eri kulttuurien välillä, yhteistä näille lapsivuodeaikaa kunnioittaville perinteille on ennen kaikkea yhteisön ja perheen tarjoama tuki äidille, jotta hän voisi keskittyä ainoastaan itseensä ja vauvaansa.

Ayurvedan, eli ikivanhan intialaisen terveystieteen mukaan synnytyksen jälkeistä aikaa kutsutaan nimellä "The sacred window" eli pyhäksi ikkunaksi - siirtymäriitti, jota pidetään naisen fyysisen, psyykkisen ja henkisen terveyden ja hyvinvoinnin elvyttämisen sekä vahvistamisen aikana. Sanotaan että ensimmäiset 42 päivää luovat pohjan seuraaville 42:lle vuodelle. Kiinalainen perinne Zuo Yuezi tunnetaan myös nimellä "sitting the month" ja "confinement", joka periaatteessa tarkoittaa kuukauden mittaista vuodelepoa, kotona istumista tai arestia synnytyksen jälkeen. Ajasta käytetään myös nimeä "the golden month" eli kultainen kuukausi. Niin loisteliaalta kuin kultainen kuukausi kuulostaakin, en tiedä olisiko se monellekaan nykyajan itsenäiselle naiselle niin loisteliasta viettää lapsivuodeaikaa anoppilassa poistumatta vuoteesta tai antaa koko suvun naisten hääriä omassa kodissa kokkaillen, siivoten tai sanellen mitä saisi tehdä ja mitä ei, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Meillä suomessa puhutaan lapsivuodeajasta, kun puhutaan synnytyksen jälkeisistä viikoista ja kuukausista, jolloin naisen elimistö "palautuu entiselleen" - sanavalinta jota en toivoisi käytettävän, sillä se sivuuttaa täysin ajatuksen siitä että vauvan syntyessä syntyy myös äiti, joka syntymän jälkeen omalla tavallaan on yhtä haavoittuvainen ja tarvitsee yhtä lailla huolenpitoa ja aikaa sopeutua uuteen elämään kuin hänen vastasyntynyt vauvansa. Sen sijaan että tuore äiti saisi tai malttaisi antautua tälle merkittävälle ja ainutlaatuiselle ajalle, hän saattaa kokea jopa painetta "palautua" takaisin entiselleen - entiseen kehoonsa, entiseen toimeliaisuuteensa, entiseen energiaansa; entiseen minäänsä.

Harvalla äidillä on myöskään henkilökohtaista kokkia kotonaan valmistamassa hänelle ravitsevaa ruokaa ympäri vuorokauden tai ympärillään useamman sukupolven naisia hoitamassa kotitöitä, perheen muita lapsia tai jakamassa äitiyden viisautta, jotta hän voisi viettää viikkoja keskittyen ainoastaan itseensä ja vauvaansa. Sen sijaan lapsivuodeaika meneekin usein niin, että tuore äiti jää hyvinkin pian pääosin yksin huolehtimaan sekä itsestään että vauvastaan, mahdollisista muista lapsista ja ehkä myös ruoanlaitosta ja kodinhoidosta.

Voisi sanoa että yhteiskunnan rakenne, yhteisöt ja perhesuhteet eivät ehkä tänä päivänä tai meidän kulttuurissa luo optimaalisia puitteita lapsivuodeajan vaalimiselle. Saamme raskausaikana paljon ohjeita, kuinka huolehtia terveydestämme ja kuinka valmistautua synnytykseen, mutta annamme todella vähän huomiota, jos ollenkaan, synnytyksen jälkeiselle ajalle. Ja vaikka tieto synnytyksen jälkeisen ajan merkityksestä lisääntyykin jatkuvasti, on huomio usein edelleen enemmän vauvassa kuin äidissä. 

Monelle äidille saattaa tulla yllätyksenä kuinka uuvuttavaa ja samalla ihmeellistä tunteiden vuoristorataa ja kehollista ponnistelua lapsivuodeaika voi olla. Vaikka aika on suhteellisen lyhyt, se on intensiivistä muutoksen ja sopeutumisen aikaa, joka ilman riittävää tukea voi tuntua ylivoimaiselta ja vaikuttaa sekä äidin, vauvan että koko perheen hyvinvointiin pitkälle tulevaisuuteen. Parhaimmillaan se voi olla ihmeellinen ja voimaannuttava aika, joka luo vahvan pohjan sekä äitiydelle että naisen lopun elämän terveydelle.

Raskaus, synnytys ja äidiksi tuleminen, oli se sitten ensimmäistä, toista, kolmatta tai kymmenennettä kertaa, on aina merkittävä ja mullistava siirtymävaihe naisen elämässä. Miten voisimme lisätä tietoisuutta tästä ainutlaatuisesta ja tärkeästä ajasta sekä äidin että lapsen elämässä? Ja kuinka voisimme tuoda ikivanhat viisaudet synnyttäneiden äitien tarpeista ja huolenpidosta nykyaikaan ja siihen kulttuuriin ja yhteiskuntaan jossa elämme?

Rento Äiti, päivitetty 18.5.2023