Kun synnytys pelottaa

Tämä kirjoitus on pitkään tuntunut tarpeelliselta kirjoittaa ja todellisuudessa se syntyi jo jonkin aikaa sitten, vaikka sen julkaiseminen onkin ottanut aikansa. Inspiraatio syttyi jo alkuvuodesta, kun media jälleen täyttyi keskusteluista synnytyssairaaloiden ruuhkista ja huonoista synnytyskokemuksista. En voinut välttyä miettimästä, miten julkisesti käyty keskustelu vaikuttaa tuleviin synnyttäjiin ja heidän perheisiinsä. Lisääkö tieto tuskaa? Antaako lisääntynyt keskustelu toivoa paremmasta vai viekö se viimeisenkin luottamuksen tulevaan synnytykseen? Entä mitä tehdä, kun synnytys pelottaa?

Ajatuksiaan ja kokemuksiaan on kanssani jakamassa TH/Kätilö Helena Liuski @Synnytyskopla, joka keskustelumme aikaan oli juuri palannut kotiin Aktiivinen synnytys ry:n ja Suomen Doulat ry:n järjestämästä synnytyspelkoseminaarista. Helenan tieto ja taito kohdata perheitä heidän elämänsä merkittävimpänä (ja joskus myös pelottavimpana) hetkenä on inspiroinut minua siitä lähtien, kun viisi vuotta sitten kohtasimme ensimmäisen kerran, synnytyksen merkeissä.

Pelko kertoo turvan tarpeesta

Nykyisen systeemin puitteissa synnyttäjä harvoin pystyy vaikuttamaan siihen, kuka häntä on vastassa ja kuka häntä auttaa ja tukee kun h-hetki on käsillä. Katkonaiset hoitopolut sekä synnytysvalmennusten digitalisaation myötä ensisynnyttäjä tutustuu synnytyspaikkaansa ja häntä hoitaviin ammattilaisiin sekä hoitopaikan käytäntöihin useimmiten vasta synnytyksensä aikana. On luonnollista, että synnytyksen kaltainen järisyttävä ja ennalta arvaamaton fyysisesti ja henkisesti vaativa prosessi vähintäänkin jännittää tai huolettaa lähes jokaista synnyttäjää. Osaako kehoni synnyttää? Pidetäänkö minusta ja vauvastani huolta? Selviänkö kivusta? Menetänkö hallinnan? Pärjäänkö äitinä? Kannatellaanko minua? Saanko riittävästi apua ja tukea? Olenko turvassa?

Epävarmuus tulevasta synnytyksestä voi herättää myös pelkoa. On arvioitu, että vaikeasta synnytyspelosta kärsii noin 6-10% synnyttäjistä, eikä synnytyspelko kosketa ainoastaan synnyttäjiä, vaan on yhtä yleistä myös synnyttäjien puolisoiden keskuudessa. Yhtä lailla kuin missä tahansa tuntemattomassa tai ennalta arvaamattomassa tilanteessa, synnytykseen liittyvä pelko on tärkeä viestin tuoja; se kertoo turvan tarpeesta ja auttaa meitä suojautumaan. Vaikka synnytyksessä ei varsinaista uhkaa olisikaan, synnyttäjän täytyy tuntea olevansa turvassa, jotta fysiologinen synnytys voi edetä.

Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa vahvasti se, miten synnyttäjä kohdataan, kun hän useimmiten kesken omaa synnytystään, saapuu itselleen entuudestaan tuntemattomaan paikkaan ja tilanteeseen ja antautuu itselleen tuntemattomien henkilöiden käsiin niin henkisesti kuin fyysisesti. Kokeeko synnyttäjä olonsa turvalliseksi, tuleeko hän nähdyksi ja kuulluksi tarpeineen, toiveineen ja pelkoineen ja saako hän riittävästi apua ja tukea synnytyksen aikana. Huolimatta siitä sujuuko synnytys lääketieteellisestä näkökulmasta tai ulkopuolisen silmin hyvin vai ei, synnyttäjän ja hänen puolisonsa kokemus muotoutuu aina heidän subjektiivisen tulkintansa mukaan. Jos ensimmäinen synnytys on kokemuksena huono tai traumaattinen, synnytyspelko nostaa usein päätään viimeistään seuraavan raskauden myötä tai on pahimmassa tapauksessa syy siihen, että uutta raskautta ei uskalleta edes yrittää.

Mitä tehdä, kun synnytys pelottaa?

Sekä synnyttäjän, hänen puolison että ammattilaisten näkökulmasta Liuski nostaa tärkeimpänä esiin synnytyspelon juurisyiden tunnistamisen sekä yksilöllisen valmistautumisen. Yksilöllisessä valmistautumisessa Liuski painottaa sitä, että tarjotaan odottajille ja synnyttäjille neutraalisti tietoa ja annetaan jokaisen itse valita, miten valmistautuu synnytykseen ja millaista hoitoa synnytyksen aikana haluaa. Synnytykseen valmistautumisessa toisia auttaa tieto, kun taas toisia kehollinen lähestymistapa, useimmat hyötyvät molemmista. Yksilöllinen valmistautuminen antaa mahdollisuuden pohtia mikä on juuri minulle synnyttäjänä tärkeää ja miten valmistautua omista lähtökohdista käsin. Mitä minä tarvitsen tunteakseni olevani turvassa?

Synnytykseen liittyviin yleisimpiin huoliin ja pelkoihin, joita ovat mm. synnytyskipu, hallinnan menettäminen, yksin jääminen sekä oman kehon tai vauvan vahingoittuminen synnytyksen aikana, voi jo auttaa luotettavan tiedon hankkiminen, pelon sanoittaminen sekä omien rentoutumiskeinojen löytäminen. Tieto auttaa ymmärtämään mitä synnytyksessä tapahtuu ja miksi, kun taas erilaiset rentoutumiskeinot lisäävät hyvien synnytyshormonien (oksitosiinin ja endorfiinin) eritystä ja saavat aikaan positiivisen kierteen synnytyksessä; keho vapautuu ja mieli pysyy rauhallisena ja luottavaisena, joka taas lisää synnytystä edistäviä sekä kipua lieventäviä hormoneja.

Mikäli taustalla on synnytyspelkoa, tulisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pyrkiä tunnistamaan pelon juurisyyt ja pelkoon vaikuttavat tekijät sekä huomioimaan ne synnytykseen valmistautuessa, synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Se, millaista apua ja hoitoa synnytykseen liittyvät pelot vaativat, riippuu pelon juurisyistä ja sen taustalla olevista tekijöistä. Synnytyspelon juurisyitä voivat aikaisemman vaikean tai traumaattisen synnytyskokemuksen lisäksi olla mm. vaikea perhe- tai elämäntilanne, läheisen menetys, synnyttäjän perussairaus tai fyysinen rajoite, keskenmenoja, lapsettomuushoitoja, kielteiseen kehonkuvaan tai seksuaalisuuteen liittyviä haasteita, omasta kehosta vieraantuminen, yksinäisyys, ahdistuneisuus ja muut mielenterveyteen liittyvät haasteet. Taustalla voi myös kummitella ylisukupolviset synnytystraumat, muiden tarinat huonoista synnytyskokemuksista, sairaaloihin liittyvät negatiiviset kokemukset, omat lapsuudenajan vaille jäämiset, elämän aikana koetut turvattomuuden tunteet ja traumaattiset kokemukset, sekä epävakaan maailmantilanteen myötä lisääntynyt yleinen epävarmuus ja huoli tulevasta.

Mistä apua synnytyspelkoon?

Vaikeampaan synnytyspelkoon voi ja kannattaa aina hakea apua ammattilaiselta. Synnytyspelosta voi mainita neuvolassa, jonka kautta saattaa olla mahdollista päästä puhumaan neuvolapsykologille tai saada lähete synnytyspelkopolille. Joskus saatetaan tarvita tueksi myös psykoterapiaa ja joskus apu voi löytyä täydentävistä kehoterapeuttisista hoitomuodoista, kuten esimerkiksi rosen-terapiasta, osteopatiasta tai psykofyysisestä fysioterapiasta. Jos synnytyspelon taustalla on vakava synnytys- tai muu trauma, on tärkeä kääntyä sellaisen ammattilaisen puoleen, joka ymmärtää trauman hoitoa ja jonka kanssa trauman kohtaaminen ja purkaminen on turvallista. 

Tietoa, tukea ja käytännön keinoja synnytyspelon tunnistamiseen ja hoitamiseen löydät mm. Mielenterveystalon Raskaus- ja vauva-ajan mielen hyvinvoinnin omahoito-ohjelman synnytyspelko-osiosta, joka on kaikille avoin ja maksuton. Suomen Perinataalimielenterveys ry:n perheille suunnatussa Tukea odotukseen ja synnytykseen -sivulta löytyy myös tietoa synnytyspelosta ja ammattilaisillekin on koottu oma Synnytypelko -osionsa.  

Mitä tulee synnytyspelon tunnistamiseen ja hoitamiseen, synnyttäjiä kohtaavat ammattilaiset ovat sen suhteen etulinjassa. Empatia, hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä valta-ajattelun ja omien olettamusten purkaminen vaatii itsetietoisuutta; herkkyyttä ja kykyä kohdata oma keskeneräisyytensä. Kohtaamisen taito vahvistuu, kun opimme kohtaamaan itsemme ja omat kehitystarpeemme. Liuski peräänkuuluttaakin tässä yhteydessä traumainformoitua työotetta, sillä se auttaa ymmärtämään erilaisia elämänpolkuja ja -kokemuksia sekä kasvattamaan myötätuntoa.

Doula – synnyttäjän tuki ja turva

Lähtökohtaisesti voimme luottaa siihen, että jokainen kätilö, hoitaja ja lääkäri tahtovat parhaan mahdollisen lopputuloksen niin synnyttäjän, vauvan kuin koko perheenkin kannalta. Jokainen ammattilainen tekee synnytyksemme aikana parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla ja niiden resurssien puitteissa, jotka hänellä siinä hetkessä on. Mutta entä jos pelon taustalla onkin juuri nämä tekijät; epäluottamus ammattilaisten kykyyn ja hyväntahtoisuuteen tai resurssien riittävyyteen?

Odotusajasta asti rinnalla kulkenut doula, joka tuntee synnyttäjän ja hänen perheensä tarpeet ja toiveet, voi auttaa vahvistamaan turvallisuuden tunnetta sekä luottamusta tulevaan niin raskauden aikana, synnytyksessä kuin sen jälkeen. Raskausaikana doula voi auttaa synnytykseen valmistautumisessa ja mahdollisen synnytyspelon tunnistamisessa sekä lisätä luottamusta tulevaan synnytykseen. Synnytyksessä doula voi sekä läsnäolollaan että tietotaidoillaan tarjota synnyttäjälle ja hänen puolisolleen/tukihenkilölleen pysyvän tuen ja turvan ja näin ollen kompensoida myös järjestelmän heikkouksista ja resurssien riittämättömyydestä johtuvia puutteita. Doulan läsnäololla on tutkimusten mukaan useita myönteisiä vaikutuksia synnytyksen kulkuun sekä synnyttäjän ja hänen puolisonsa/tukihenkilön synnytyskokemuksen muotoutumiseen.

Synnytyksen jälkeen doula voi auttaa äitiä ja perhettä synnytyskokemuksen käsittelemisessä ja olla tukena synnytyksen jälkeisen ajan haastavissa tilanteissa ja tunteissa. Ihan kuin itse synnytys, myös ensihetket synnytyksen jälkeen, eli lapsivuodeaika, ovat osa synnytyskokemusta ja joskus vaikka synnytys on ollut vaikea, oikeanlainen ja riittävä tuki synnytyksen jälkeen voivat vaikuttaa myönteisesti synnyttäjän ja perheen kokemukseen ja ennaltaehkäistä pelkoa seuraavaa synnytyskokemusta ajatellen. Toisaalta hyvin mennyt synnytys voi kokonaisuudessaan näyttäytyä synnyttäjälle tai perheelle huonona kokemuksena, mikäli raskaudenaikainen tai synnytyksen jälkeinen hoito ja tuki on ollut puutteellista tai jopa vahingoittavaa. Tässäkin doula pystyy kompensoimaan sitä järjestelmäheikkoutta, jossa aivan liian moni äiti jää vaille tarvitsemaansa apua tai tukea äitiyden eri vaiheissa.

Tiedostamaton pelko voi yllättää

On huomioitava, että vaikka synnyttäjä tekisi kaikkensa valmistautuakseen synnytykseen ja äitiyteen parhaalla mahdollisella tavalla, kaikkeen ei aina voi valmistautua. Raskaus, synnytys ja äitiys voivat herkästi nostaa pinnalle asioita, joita mieli on siihen saakka pitänyt suojassa, eikä yksi raskausaika useinkaan riitä avaamaan kaikkia solmuja. On myös luonnollista, että mieli suojelee odottavaa äitiä, jotta hän voi suunnata voimavaransa vauvaan ja tulevaan äitiyteen. Joskus tiedostamaton pelko saattaa nostaa päätään vasta synnytystilanteessa tai jopa sen jälkeen, jolloin pelkoa tai pelon taustalla olevia tekijöitä ja sen laukaisijoita on voinut olla vaikea tunnistaa ja hoitaa ennen synnytystä tai synnytyksen aikana. Tällöin jälkihoidon merkitys korostuu; synnytyskokemuksen sekä siihen liittyvien ajatusten ja tunteiden käsitteleminen sekä riittävä tuki ja turva synnytyksen jälkeen on ensiarvoisen tärkeää niin äidin, vauvan kuin koko perheen hyvinvoinnin kannalta. 

Toivo elää muuttuvassa synnytyskulttuurissa

Voisimme Liuskin kanssa jatkaa keskustelua loputtomiin, sillä kysymyksiä ja pohdintoja riittää, eikä turhautumiseltakaan ole voitu välttyä, kun keskustelun aihe koskettaa. Hitaasti etenevät muutokset menevät suoraan ihon alle; niiden vaikutukset näkyvät niissä synnyttäjissä ja perheissä, joita kohtaamme sekä oman äitiyden kehoon ja mieleen jättämissä jäljissä. Kaikissa meissä, joita järjestelmän heikkoudet ovat koskettaneet unohtumattomalla tavalla elämän merkittävimpänä hetkenä. Samalla näemme myös toivoa, jonka meneillään oleva synnytyskulttuurin murros tuo mukanaan; lisääntynyttä tietoa ja taitoa niin ammattilaisten kuin synnyttäjien keskuudessa, traumainformoitua työotetta, hoitopolkujen ja -menetelmien kehittämistä, koulutuksien monipuolistamista, uudenlaista yhteistyötä sekä rohkeita kannanottoja. Siinä toivossa elämme ja teemme parhaamme kohdatessamme odottajia, synnyttäjiä ja perheitä heidän elämänsä merkittävimpinä hetkinä. 

Rento äiti, 4.9.2023